904/1978

Ennakkoperintälain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ennakkoveroäyrin hinnasta on toimitettava verohallitukselle viimeistään marraskuun 15 päivänä, jollei verohallitus yksittäistapauksessa toisin määrää.

Jos ilmoitusta ei ole toimitettu verohallitukselle 1 momentissa säädettyyn tai verohallituksen määräämään päivään mennessä, sovelletaan ennakkoperinnässä edellisen vuoden ennakkoveroäyrin hintaa.

Luettelo ennakkoveroäyrien hinnoista julkaistaan asetuskokoelmassa.

Verohallitus vahvistaa ennen kunkin vuoden alkua asetuskokoelmassa julkaistavalla päätöksellä ne perusteet, joiden mukaan tavallisimmin esiintyvien luontoisetujen raha-arvot on seuraavana kalenterivuotena ennakonpidätystä toimitettaessa laskettava.

Ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentissa tarkoitettuna päätoimesta saatuna tulona on pidettävä sellaista virka- tai työsopimussuhteeseen perustuvaa tuloa, josta palkansaaja saa pääasiallisen toimeentulonsa.

Ennakkoperintälain 13 §:n 3 momentissa tarkoitetusta palkasta toimitetaan ennakonpidätys seuraavasti:

Verokirja on toimitettava, jollei jäljempänä 7 §:n 2 momentista muuta johdu, niille verovelvollisille, joiden osalta ennakonpidätys saattaa ennakkoperintälain 4 - 6 §:n nojalla tulla kysymykseen. Tässä tarkoitettu verovelvollinen, jolle verokirjaa ei ole toimitettu, on velvollinen pyytämään sitä.

Jos ennakonpidätys verovelvollisen olosuhteissa tapahtuneen muutoksen johdosta olisi toimitettava muun kuin verokirjaan merkityn ennakonpidätystunnuksen mukaan tai jos muutoin havaitaan, että verokirjassa oleva ennakonpidätystunnus on virheellinen, verojohtajan on verovelvollisen pyynnöstä määrättävä uusi ennakonpidätystunnus.

Milloin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa havaitaan, että verovelvollisen palkasta toimitetut ennakonpidätykset huomattavasti ylittävät sen määrän, mikä häneltä oikean taulukon mukaan olisi ollut pidätettävä, verojohtaja voi harkintansa mukaan määrätä, ettei verovelvolliselta ole määräaikana, kuitenkin enintään kulumassa olevan verovuoden loppuun asti, toimitettava taulukon mukaista ennakonpidätystä tai että sanottu pidätys on toimitettava pienempänä, kuin se muutoin olisi tehtävä.

Milloin verojohtaja ennakkoperintälain 16 §:n 2 momentin nojalla määrää ennakonpidätyksen toimitettavaksi alennettuna, alennus on merkittävä verokirjaan verovuoden jäljellä oleville palkkajaksoille jaettuna.

Mikäli verovelvollinen saa sellaista palkkaa, josta ennakonpidätys on toimitettava pidätystaulukon mukaan, on hänen hyvissä ajoin ennen palkanmaksua annettava verokirjansa työnantajalle. Työnantaja on velvollinen, mikäli hän ja palkansaaja eivät toisin sovi, säilyttämään verokirjan.

Verohallitus voi oikeuttaa eläkkeenmaksajan määräämällään tavalla saamaan tiedot ennakonpidätystunnuksesta, pidätystä toimitettaessa käytettävästä prosenttiluvusta ja muista ennakonpidätyksessä tarvittavista verokirjaan merkittävistä tiedoista suoraan veroviranomaisilta.

Milloin verovelvollinen saa palkkaa tai eläkettä kahdelta tai useammalta työnantajalta tai eläkkeenmaksajalta tahi jos hän palkan lisäksi saa eläkettä tai elinkorkoa eri maksajilta, verokirja on annettava sille työnantajalle tai eläkkeenmaksajalle tai vastaavasti tieto ennakonpidätystunnuksesta sille eläkkeenmaksajalle, jonka ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin nojalla tulee toimittaa ennakonpidätys pidätystaulukon mukaan.

Ennakkoperintälain 20 §:ssä tarkoitettuja pidätystodistuksia ovat verokirja ja ennakonpidätystodistus.

Verohallitus vahvistaa pidätystodistuksen kaavan erikseen rekisteröityä ja rekisteröimätöntä työnantajaa varten.

Rekisteröity työnantaja käyttää verokirjaa ja sen lisälehteä ennakkoperintälain 20 §:n mukaisena pidätystodistuksena. Mikäli palkansaaja ei esitä verokirjaansa, merkinnät tehdään rekisteröidyn työnantajan ennakonpidätystodistukseen.

Työnantajan on tarvittaessa hankittava verokirjaan lisälehti ja merkittävä siihen verokirjan mukaisesti verovelvollisen täydellinen nimi, henkilötunnus ja osoite sekä verovuosi ja liitettävä lisälehti verokirjaan.

Palkansaajalla on oikeus saada työnantajalta verokirjansa esittääkseen sen veroviranomaiselle tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen.

Työnantaja on velvollinen viimeistään tammikuun 15 päivänä palauttamaan edellisen vuoden verokirjan sekä antamaan ennakonpidätystodistukset palkansaajalle. Kun palkansaajan virka- tai työsuhde päättyy, hänelle on heti palautettava verokirja sekä annettava ennakonpidätystodistukset.

Työnantajan tulee, mikäli 16, 17 ja 18 §:ssä ei toisin säädetä, ennakonpidätystä toimittaessaan merkitä verokirjaan tai ennakonpidätystodistukseen seuraavat tiedot;

Milloin palkasta ei suorituksen määrän vuoksi ole toimitettava ennakonpidätystä, tai verojohtaja on määrännyt, ettei ennakonpidätystä ole toimitettava, on palkka merkittävä 1 momentissa sanotun mukaisesti palkansaajan verokirjaan tai ennakonpidätystodistukseen.

Rekisteröimättömän työnantajan on merkittävä palkansaajan verokirjaan päätoimesta maksamistaan palkoista antamiensa ennakonpidätystodistusten lukumäärä, työssäoloaika sekä nimensä ja henkilö- tai liike- ja yhteisötunnuksensa.

Jättäessään ennakonpidätyksen toimittamatta ennakkoperintälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hyvityksestä tai toimittaessaan ennakonpidätyksen mainitun pykälän 2 momentin mukaan vähennetystä palkan määrästä on työnantajan merkittävä verokirjaan tai ennakonpidätystodistukseen myös mainittu hyvitys tai vähentämättömän palkan määrä sen mukaan, kuin verohallitus määrää.

Milloin ennakonpidätys on toimitettu ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentin mukaisesti, työnantajan on merkittävä palkansaajille yhteisesti annettavaan ennakonpidätystodistukseen kunkin palkansaajan täydellinen nimi ja henkilötunnus sekä muut edellä 13 §:n 1 momentissa mainitut tiedot, ja lisäksi maininta siitä, että kysymyksessä on yhteispalkkio.

Rekisteröidyllä työnantajalla on oikeus koko kalenterivuodelta tai, jos palkansaaja eroaa virastaan tai työstään ennen kalenterivuoden päättymistä, eroamispäivään saakka kuluneelta ajalta yhdellä kertaa merkitä verokirjaan tai sen ennakonpidätystodistukseen 13 §:ssä tarkoitetut tiedot.

Rekisteröimätön työnantaja voi yhdellä kertaa merkitä ennakonpidätystodistukseen kalenterikuukauden aikana päätoimesta maksamiaan palkkoja koskevat 13 §:ssä tarkoitetut tiedot.

Kirjanpitovelvollisen työnantajan tulee pitää kustakin palkansaajasta kalenterivuosittain yhtenäistä luetteloa (palkkakortti), josta käyvät selville seuraavat tiedot:

Edellä 1 momentin 4 - 11 kohdissa tarkoitetut tiedot annetaan palkanmaksuittain.

Palkkakorttiin tai sen liitteeseen on myös merkittävä luontoisedun laatu ja laskentaperuste sekä palkansaajan edusta työnantajalle maksama määrä, ennakkoperintälain 8 §:n 1 momentin mukaan maksetun hyvityksen laatu ja peruste sekä sanotun pykälän 2 momentin mukaan tai muulla perusteella palkasta vähennetyn määrän laatu ja peruste. Palkkakorttiin tai sen liitteeseen on lisäksi merkittävä verohallituksen määräämät tiedot.

Kalenterivuoden päätyttyä on palkkakorttiin merkittävä 1 momentin 5 - 11 kohdissa tarkoitettujen suoritusten tai määrien vuosittaiset yhteismäärät kustakin suorituksesta tai määrästä erikseen.

Silloinkin kun palkka on niin pieni, ettei siitä ole toimitettava ennakonpidätystä, tai verojohtaja on määrännyt, ettei ennakonpidätystä ole toimitettava, on palkkakorttiin tai sen liitteeseen merkittävä 1, 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot.

Milloin palkka on maksettu ulkomaalla suoritetusta työstä, ja palkasta ei tulo- ja varallisuusverolain 22 §:n 1 momentin 6 kohdan perusteella ole toimitettava ennakonpidätystä, on palkkakorttiin tai sen liitteeseen merkittävä1, 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot, työntekopaikka, ulkomaalla oleskelun kesto sekä oleskelun aikana tapahtuneet Suomessa käynnit.

Jos 1 ja 3 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteita on muutettu tai tietoja on muutoin korjattu, on alkuperäinen tieto säilytettävä ja uusi tieto sekä ajankohta, josta alkaen sitä sovelletaan, viipymättä merkittävä palkkakorttiin tai sen liitteeseen.

Rekisteröimättömän kirjanpitovelvollisen työnantajan on merkittävä palkkakorttiin päätoimesta maksamastaan palkasta antamiensa ennakonpidätystodistusten lukumäärä.

Kirjanpitovelvollisen työnantajan, jonka palveluksessa on ollut samanaikaisesti vähintään kolme palkansaajaa, tulee pitää palkanmaksuittain yhtenäistä luetteloa (palkkalista), josta palkansaajittain käyvät selville:

Palkkalistaan on merkittävä myös 1 momentin 4 - 11 kohdissa tarkoitettujen suoritusten tai määrien yhteismäärät kustakin suorituksesta tai määrästä erikseen.

Palkkalista on laadittava erikseen ennakkoperintälain 4 §:n mukaisista palkoista, edellä 19 §:n 6 momentissa tarkoitetuista suorituksista ja ennakkoperintälain 5, 6 ja 7 §:ssä tarkoitetuista suorituksista, tai palkkalista on laadittava siten, että siitä käyvät riittävästi eriteltyinä selville sanotut palkat ja suoritukset.

Valtion ja sen laitoksen ennakkoperintälain mukaisista suorituksista tekemien muistiinpanojen osalta noudatetaan, mitä valtion tulo- ja menoarviosta sekä kirjanpidosta annetussa asetuksessa (775/72) on säädetty tai sen nojalla määrätty.

Muun kuin kirjanpitovelvollisen ja 21 §:ssä tarkoitetun työnantajan, jolla on saman kalenterivuoden aikana vähintään kolmen kuukauden aikana ollut ainakin kolme palkansaajaa samanaikaisesti palveluksessaan, on tehtävä ennakkoperintälain mukaisista suorituksista sellaiset muistiinpanot, jotka sisältävät 19 ja 20 §:ssä tarkoitetut tiedot, jollei verohallitus erityisistä syistä toisin määrää.

Muun kuin 19, 21 §:ssä ja edellä 1 momentissa tarkoitetun työnantajan velvollisuudesta tehdä ennakkoperintälain mukaisista suorituksista muistiinpanoja määrää tarvittaessa verohallitus.

Edellä 19 §:ssä tarkoitetut luettelot ja 22 §:ssä tarkoitetut muistiinpanot saadaan, ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä kirjanpitolain nojalla on määrätty, laatia mikrotulostuksena filmille tai muulla suurennuslaitteen avulla luettavalla ja tarvittaessa selväkieliseen muotoon saatettavalla tavalla.

Kalenterivuoden aikana saadaan 19 §:ssä tarkoitettujen luetteloiden ja 22 §:ssä tarkoitettujen muistiinpanojen merkinnät laatia magneettinauhoille, magneettilevyille tai niihin verrattaville koneellisille tietovälineille ja säilyttää niillä. Kalenterivuoden päätyttyä luettelot ja muistiinpanot on kuitenkin saatettava selväkieliseen kirjalliseen tai 1 momentissa tarkoitettuun muotoon.

Ennakkoperintälain 29 §:n 1 momentissa tarkoitetun virkamiehen vaatimuksesta on 1 ja 2 momentissa mainitut luettelot ja muistiinpanot välittömästi työnantajan kustannuksella saatettava selväkieliseen kirjalliseen muotoon.

Rekisteröidyn kirjanpitovelvollisen työnantajan on laadittava verohallituksen ohjeiden mukaan palkkalistoista ja muista kalenterikuukauden aikana tapahtuneista palkkasuorituksista ja rekisteröidyn 22 §:ssä tarkoitetun työnantajan vastaavista muistiinpanoista yhdistelmä, josta käyvät ilmi palkkalistoittain ja palkkasuorituksittain tai muistiinpanoittain eriteltyinä 30 §:n 1 momentissa tarkoitettu postisiirtotilille maksettava määrä ja muut 32 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tilillepanokorttiin ja lisätietoilmoitukseen merkittävät tiedot.

Kirjanpitovelvollisen työnantajan tulee kirjanpitoonsa kirjata ennakonpidätykset erityistä tiliä käyttäen.

Koneellisin menetelmin pidetyssä palkkakirjanpidossa palkka- ja ennakonpidätysmäärien kirjaukset ja siirrot sekä niiden suorittamistapa samoin kuin kirjattavien ja siirrettävien erien yhteydet palkkakorttiin ja palkkalistaan sekä muuhun kirjanpitoon on voitava todeta konetta käyttämättä.

Ennakkoperintälain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitettu koneellisen palkkakirjanpidon menetelmäkuvaus on selostus, josta käy selville, missä laajuudessa koneellista palkanlaskentaa suoritetaan, käytettävät laitteistot, tietovälineet, lomakemallit, palkan- ja ennakonpidätyksen laskennan suorittamistapa sekä lähtö- ja tulostusaineisto ja niiden käsittely. Menetelmäkuvauksessa on mainittava myös koneellisen palkkakirjanpidon käsittelyssä tapahtuneet muutokset. Kuvaukseen palkan- ja ennakonpidätyksen laskennan suorittamistavasta tulee sisältyä selostus palkka- ja vähennyslajeista ja niiden käsittelytavasta, käytettävistä palkanmaksukausista ja koneelliseen käsittelyyn sisältyvistä tarkistuksista. Lisäksi menetelmäkuvauksesta on käytävä ilmi, miten muut palkansaajalle maksettavat suoritukset käsitellään palkkakirjanpidossa. Verohallitus määrää tarvittaessa, mitä muuta koneellisen palkkakirjanpidon menetelmäkuvaukseen on sisällytettävä.

Työnantaja, joka ryhtyy säännöllisesti maksamaan palkkaa, on velvollinen viipymättä rekisteröintiä varten ilmoittamaan lääninverovirastolle verohallituksen vahvistamalla lomakkeella siinä vaaditut tiedot. Ilmoitus on annettava muulloinkin lääninveroviraston kehotuksesta.

Lääninverovirasto ilmoittaa työnantajalle rekisteröinnin tapahduttua tunnuksen, jota tulee käyttää verokirjoissa ja ennakonpidätystodistuksissa suoritettaessa pidätettyjä määriä veronkantoviranomaiselle sekä muissa ennakonpidätyksen valvontaa varten annettavissa ilmoituksissa.

Rekisteröidyn työnantajan tulee viipymättä ilmoittaa nimensä, osoitteensa ja kotikuntansa muutoksista sekä säännöllisen palkanmaksun lopettamisesta ja yhteisön lakkaamisesta sille lääninverovirastolle, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on. Samoin on ilmoitettava työnantajan oikeudellisen muodon ja vastuunalaisten yhtiömiesten muutoksesta.

Muun rekisteröidyn työnantajan kuin valtion on suoritettava kalenterikuukauden aikana pidättämänsä määrät yhtenä eränä rekisteröidyn työnantajan tilillepanokorttia käyttäen sen lääninveroviraston postisiirtotilille, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on.

Lääninveroviraston luvalla suoritus voi tapahtua työnantajan eri toimipaikkojen osalta erikseen.

Rekisteröimättömän työnantajan on suoritettava kalenterikuukauden aikana pidättämänsä määrät palkansaajakohtaisesti rekisteröimättömän työnantajan tilillepanokorttia käyttäen sen lääninveroviraston postisiirtotilille, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on. Tilillepanokorttiin on merkittävä siinä vaaditut tiedot.

Rekisteröidyn työnantajan on kuukausittain ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentissa mainitussa määräajassa edellä 30 §:ssä tarkoitettuun tilillepanokorttiin merkitsemällä ilmoitettava lääninverovirastolle edellisen kalenterikuukauden aikana maksamiensa palkkojen, eläkkeiden, elinkorkojen ja ennakkoperintälain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen suoritusten sekä niistä toimitettujen ennakonpidätysten määrät.

Rekisteröidyn työnantajan, joka ei ole suorittanut pidätettyjä määriä, on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot lääninverovirastolle sanotussa momentissa tarkoitetussa määräajassa.

Mikäli rekisteröity työnantaja ei toiminnan keskeytyksen tai muun erityisen syyn takia ole kalenterikuukauden aikana suorittanut palkkoja, hänen on ilmoitettava tästä lääninverovirastolle edellä sanotussa määräajassa.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä rekisteröidyn työnantajan tilillepanokortin liitteenä olevaa lisätietoilmoitusta käyttäen. Valtion ja sen laitosten 1 ja 3 momentissa sekä 33 §:ssä tarkoitettujen tietojen ilmoittamistavasta määrätään erikseen.

Vähentäessään ennakonpidätysten suorituksesta aikaisemmin liikaa suoritettua ennakonpidätystä rekisteröidyn työnantajan on lähetettävä lääninverovirastolle selvitys tehdystä vähennyksestä 32 §:n 4 momentissa tarkoitettua lisätietoilmoitusta käyttäen ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentissa mainitussa määräajassa.

Rekisteröidyn työnantajan on annettava sille lääninverovirastolle, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on, pidätettyjen ja suoritettujen varojen valvontaa varten palkanmaksuvuotta seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä vuosi-ilmoitus, josta ilmenee;

Vuosi-ilmoituksesta tulee erikseen ryhmiteltynä käydä ilmi edellä 1 momentissa mainitut tiedot ennakkoperintälain 4, 5, 6 ja 7 §:ssä tarkoitettujen suoritusten osalta. Vuosi-ilmoitus voidaan antaa verohallituksen hyväksymässä muodossa koneellisilla tietovälineillä.

Verohallitus antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset vuosi-ilmoituksen laatimisesta.

Ennakkoperintälain mukaisesta maksuunpanosta on työnantajalle lähetettävä maksulippu, johon on merkitty suoritettavat määrät sekä maksupäivä.

Annetuista maksulipuista pidetään lääninverovirastossa erityistä luetteloa.

Ennakkoperintälain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetun maksuvelvollisuuden poistamista varten työnantajan on tehtävä lääninverovirastolle asiaa koskeva hakemus, josta tulee käydä selville maksulippu ja palkansaajat, joiden osalta hän haluaa maksuvelvollisuuden poistettavaksi.

Tämän luvun säännöksiä palkasta, työnantajasta ja palkansaajasta on vastaavasti, mikäli toisin ei ole säädetty, sovellettava eläkkeeseen, elinkorkoon ja ennakkoperintälain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun palkkioon sekä eläkkeen, elinkoron ja sanotun palkkion maksajaan ja saajaan.

Ennakonpidätys ennakkoperintälain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuista osingosta ja osuuspääoman korosta on 30 prosenttia, milloin maksetun osingon tai koron määrä on enintään 10 markkaa, ja 50 prosenttia tämän määrän ylittävältä maksetun osingon tai koron osalta. Milloin osinkoa ei ole suoritettu tai merkitty asianomaisen hyväksi kuukauden kuluessa siitä, kun osinko on ollut nostettavissa, on pidätys kuitenkin 50 prosenttia osingon määrästä.

Ennakonpidätys obligaatiolainan, debentuurilainan ja muun joukkovelkakirjalainan korosta sekä ennakkoperintälain 31 § 2 momentissa tarkoitetusta osinkona pidettävästä korosta on 50 prosenttia.

Osingosta tai korosta toimitettava ennakonpidätys määrätään täysin kymmenin pennein siten, että lasketun määrän päättyessä penneihin ne jätetään lukuun ottamatta.

Ennakkoperintälain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettuna selvityksenä pidetään sen veropiirin verojohtajan antamaa todistusta, johon asianomaisen henkilön tai yhteisön kotikunta kuuluu.

Osingosta ja koroista toimitetut ennakonpidätykset on suoritettava osingonpidätyksen tilillepanokorttia käyttäen sen lääninveroviraston postisiirtotilille, jonka virka-alueella osingon tai koron maksajan kotikunta on.

Ennakkoperintälain 33 §:n mukaan lääninverovirastolle annettavasta tilityksestä tulee ilmetä:

Jollei pidätystä ole toimitettu 1 momentin 1 kohdassa mainituista osinkojen kokonaismääristä, on edellä mainittujen tietojen lisäksi ilmoitettava ne osinkojen saajat, joilta ennakkoperintälain 32 §:n nojalla pidätystä ei ole toimitettu, sekä heille suoritettujen osinkojen yhteismäärät. Tilitykseen on liitettävä edellä 40 §:ssä tarkoitetut todistukset.

Tässä pykälässä tarkoitettu tilitys on jätettävä sen veropiirin verotoimistoon, johon osingon maksajan kotikunta kuuluu.

Osakeyhtiön tulee kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona osingon jakamisesta tai osinkona pidettävän koron maksamisesta yhtiökokouksessa on päätetty, toimittaa sen veropiirin verotoimistoon, johon yhtiön kotikunta kuuluu, oikeaksi todistettu ote kokouksen pöytäkirjasta sekä muut tarpeelliset asiakirjat, joista käy ilmi, mitä osingosta tai mainitusta korosta on päätetty, kultakin osakkeelta jaettava osinko tai yhtiön ottamasta lainasta maksettavan tai hyvitettävän koron määrä sekä osinkoon oikeutettujen osakkeiden lukumäärä ja päivä, josta alkaen osinko tai korko on ollut nostettavissa.

Jos verotoimistolle toimitetusta yhtiökokouksen pöytäkirjan otteesta ei käy ilmi, mistä alkaen osinko tai osinkona pidettävä korko on ollut nostettavissa, katsotaan sen, jollei muuta näytetä, olleen nostettavissa siitä päivästä lukien, jona osingon jakamisesta tai koron maksamisesta yhtiökokouksessa on päätetty.

Mitä 1 momentissa on säädetty osakeyhtiöstä, koskee soveltuvin osin osuuskuntaa.

Suomen Pankin on tehtävä ilmoitus joukkovelkakirjalainoista pitämiinsä rekistereihin merkitsemistään obligaatiolainoista, debentuurilainoista sekä muista joukkovelkakirjalainoista sen veropiirin verotoimistolle, johon lainan liikkeeseen laskijan kotikunta kuuluu. Ilmoitus on tehtävä heti merkitsemisen tapahduttua ja siitä tulee käydä ilmi lainan määrä, maksusuunnitelma, korko sekä muut lainaan liittyvät ehdot.

Osingosta ja korosta toimitettavaan ennakonpidätykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 35 ja 36 §:ssä on säädetty.

Ennakkoperintälain 36 §:ssä tarkoitettujen ennakkojen säännönmukainen määrääminen ja maksuunpano on saatettava loppuun tammikuun aikana.

Verojohtajan tulee pitää huolta siitä, että ennakkoveroliput toimitetaan verovelvollisille hyvissä ajoin ennen ennakon ensimmäisen erän maksupäivää.

Ne ennakkoveroliput, joita ei ole voitu toimittaa perille, on pidettävä verotoimistossa verovelvollisten saatavana.

Ennakkoperintälain 37 §:n 1 momentin nojalla määrätyt ennakot kannetaan valtiovarainministeriön määrääminä kantokuukausina siten, että eri kuukausina kannettavat ennakot on suoritettava viimeistään kunkin kuukauden 23 päivänä.

Milloin verovelvollinen ennakkoperintälain 46 §:n 1 momentissa mainitulla perusteella pyytää ennakon uudelleen määräämistä tai sen poistamista, hänen tulee muun tarvittavan selvityksen lisäksi esittää ennakon määränneelle verojohtajalle aikaisemmin saamansa ennakkoverolippu sekä, mikäli ennakosta jo suoritettu määrä ei käy ilmi ennakkoverolipusta, selvitys siitä, paljonko hän on ennakosta suorittanut.

Jos verovelvollinen, jolle on määrätty ennakkoperintälain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettu ennakko useammassa kunnassa, pyytää ennakkoja oikaistavaksi, on hänen annettava asianomaisille verojohtajille niitä koskevat ennakkoveroliput.

Verovelvollisen maksettavaksi ennakkoperintälain 43 §:n 3 tai 4 momentin mukaan pantu ennakko on määrättävä kannettavaksi ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä ennakon kantoeristä erikseen on määrätty.

Milloin ennakkoa on ennakkoperintälain 46 §:n mukaan alennettu, on jäljelle jäävästä määrästä vähennettävä verovelvollisen ehkä jo maksama osa ja jäännös määrättävä hänen suoritettavakseen siten, kuin verohallitus määrää. Jos ennakko on alennettu jo suoritettua määrää pienemmäksi, on liikaa kannettu määrä määrättävä viipymättä palautettavaksi.

Ennakkoperintälain 43 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa voi verojohtaja kuitenkin määrätä ennakon heti kokonaisuudessaan kannettavaksi.

Ennakon eriä määrättäessä jätetään täysien markkojen yli menevä osa lukuun ottamatta.

Milloin palkansaajaa tai muuta henkilöä on ennakkoperintälain mukaan ennen asian ratkaisemista tai toimenpiteeseen ryhtymistä kuultava, on asia, jollei asianomaista ole muulla tavoin kuultu, annettava hänelle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin laissa tiedoksiannosta hallintoasioissa säädetään ja samalla varattava hänelle tilaisuus määräajassa esittää tarpeelliseksi katsomaansa selvitys.

Jos kantoajan, maksuajan tai muun ennakkoperintälaissa tai tässä asetuksessa säädetyn määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tahi arkilauantai, saa maksettavan erän suorittaa tai tehtävän toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.

Verotoimistoissa ja työnantajasuorituksia vastaanottavissa maksupaikoissa tulee olla saatavana verokirjan lisälehtiä, ennakonpidätystodistuksia sekä asianomaista kuntaa varten vahvistettuja pidätystaulukoita.

Milloin verovelvollinen voi tehdä uskottavaksi, että hänen verokirjansa tai ennakonpidätystodistuksensa on turmeltunut tai kadonnut, on hänen, saadakseen lukea verotuksessa hyväkseen pidätetyn määrän, liitettävä veroilmoitukseensa pidätyksen toimittajan todistus tämän verovelvolliselle suorittamista määristä ja niistä toimitetuista ennakonpidätyksistä.

Milloin verovelvollinen 1 momentissa mainituista syistä ei voi veroilmoitukseensa liittää ennakkoperintälain 34 §:ssä tarkoitettua todistusta, voidaan pidätystodistukseksi hyväksyä sen jäljennös.

Verojohtaja voi lääninveroviraston luvalla antaa ennakkoperintälaissa hänelle säädettyjä tehtäviä muille verotoimiston virkamiehille.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.

Tällä asetuksella kumotaan 23 päivänä joulukuuta 1959 annettu ennakkoperintäasetus (482/59) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tätä asetusta sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 1979 tai sen jälkeen maksettavasta palkasta ja muusta ennakkoperintälaissa tarkoitetusta suorituksesta toimitettuun ennakonpidätykseen ja tämän ennakonpidätyksen veronkantoviranomaiselle suorittamiseen.

Ennen 1 päivää tammikuuta 1979 maksetusta palkasta ja muusta ennakkoperintälaissa tarkoitetusta suorituksesta toimitettuun ennakonpidätykseen, lukuun ottamatta maksuunpanoa ja maksuvelvollisuuden poistamista, sekä tämän ennakonpidätyksen veronkantoviranomaiselle suorittamiseen sovelletaan 23 päivänä joulukuuta 1959 annetun ennakkoperintäasetuksen, sellaisena kuin se on ollut voimassa vuonna 1978, säännöksiä.

Työnantajan, joka hakee lääninverovirastolta verojohtajan ennen 1 päivää tammikuuta 1979 ennakkoperintälain 24 §:n nojalla määräämän maksuvelvollisuuden poistamista, on liitettävä hakemukseen siinä mainitsemiensa palkansaajien osalta asianomaisen verojohtajan todistus siitä, että palkasta menevät verot sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksut, tai 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain 23 §:n 2 momentissa, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan, tarkoitettu ennakko on suoritettu tahi ettei siitä ole ollut suoritettava valtion- eikä kunnallisveroa eikä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksua. Mikäli palkasta menevien verojen ja maksujen kanto on siirretty lääninverovirastolle, verojohtajan on todistuksessaan mainittava verolipun numero.

Postitoimipaikasta 2 ja 3 päivänä tammikuuta 1979 myytyjen veromerkkien tilittämisestä ja kirjanpidosta on soveltuvin osin noudatettava, mitä postimerkkien tilityksestä ja kirjanpidosta on määrätty.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.