KKO:2025:32
- Asiasanat
- Liikennerikos - Liikenneturvallisuuden vaarantaminen - Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen
- Tapausvuosi
- 2025
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2023/778
- Taltio
- 388
- ECLI-tunnus
- ECLI:FI:KKO:2025:32
A oli ajanut moottoripyörällä yleisellä tiellä arki-iltapäivänä kesällä lyhyen aikaa 146 kilometrin tuntinopeudella, kun nopeusrajoitus oli 70 kilometriä tunnissa. Ajo-olosuhteet olivat olleet hyvät siten, että kyseinen tieosuus oli ollut suora eikä siinä ollut risteyksiä tai kevyen liikenteen väylää. Tiellä ei ollut tapahtumahetkellä ollut muuta liikennettä. A:n kyydissä ei ollut ollut matkustajaa.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A:n teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. A:n katsottiin syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
RL 23 luku 2 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 26.1.2023 nro 23/103551 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 2.8.2023 nro 23/129091 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjänotaari Nelli Nystedt ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Jaakko Rautio ja Tea Kangasniemi sekä asessori Sini Majlander.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemesta käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta.
Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. A on arki-iltapäivänä kesällä kuljettanut moottoripyörää yleisellä tiellä 146 kilometrin tuntinopeudella, kun nopeusrajoitus on ollut 70 kilometriä tunnissa.
2. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemesta liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Käräjäoikeus on todennut, että A:n tarkoituksena on ollut ajaa suurella ylinopeudella vain lyhyen aikaa. A:n kuljettaman moottoripyörän kyydissä ei ole ollut matkustajaa. Olosuhteet ovat olleet hyvät, eikä tieosuudella ole ollut muuta liikennettä, risteysalueita tai kevyen liikenteen väylää. Käräjäoikeus on siten katsonut jääneen näyttämättä, että A:n menettely olisi ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Koska menettely on kuitenkin ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi liikenneturvallisuuden vaarantamisen.
3. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja tuominnut hänet siitä 70 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, että A:n käyttämä huomattava ajonopeus on jo sellaisenaan ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Kun otetaan huomioon tekoaika ja -paikka yleisellä tiellä, eivät lyhyeksi jäänyt ajomatka ja hyvät ajo-olosuhteet ole hovioikeuden mukaan poistaneet vakavan vaaran mahdollisuutta.
4. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko A syyllistynyt menettelyllään törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö
5. Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Saman luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta huomattavasti ylittää sallitun enimmäisnopeuden siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6. Viimeksi mainittu vaatimus teon abstraktisti vakavaa vaaraa aiheuttavasta luonteesta tarkoittaa lain esitöiden mukaan sitä, että pelkästään rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentin esimerkkiluettelossa mainitun liikennesäännön rikkominen ei sinänsä merkitse vielä syyllistymistä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Teon edellytetään olevan myös omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Tällöin kiinnitetään huomiota muun muassa ajotapaan, ajoneuvon kuntoon, tapahtumapaikkaan sekä liikenneolosuhteisiin, esimerkiksi näkyvyyteen, keliin ja liikennetiheyteen. (HE 32/1997 vp s. 18.)
7. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeää tekomuotoa on käsitelty viimeksi Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2020:22 ja KKO 2019:74, joissa vastaajan katsottiin syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ratkaisussa KKO 2020:22 vastaaja oli kuljettaessaan pakettiautoa tarkoituksenaan ylittää risteävä tie laiminlyönyt noudattaa risteyksessä väistämisvelvollisuutta osoittavaa liikennemerkkiä ja törmännyt etuajo-oikeutettua tietä ajaneeseen kevytmoottoripyörään seurauksin, että sen kuljettaja oli kuollut. Ratkaisussa KKO 2019:74 vastaaja oli kuljettanut autoa siten, että hän oli kaupunkialueella sijaitsevissa suurissa ja vilkkaasti liikennöidyissä risteyksissä kääntynyt yöaikaan kahdesti kulkusuunnassa oikealle liikennevalo-opastimen näyttäessä punaista valoa. Ratkaisujen mukaan liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeysarvioinnissa on otettava huomioon rikotun liikennesäännön merkittävyys ja selvyys, säännön rikkomisesta mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen vakavuus ja niiden todennäköisyys sekä tapauskohtaiset liikenneolosuhteet (KKO 2020:22, kohta 14 ja KKO 2019:74, kohta 8).
8. Lisäksi ratkaisussa KKO 2020:22 muun ohessa todettiin, että myös yksittäinen vakava toisen hengen tai terveyden vaarantava liikennesääntöjen rikkominen voi täyttää törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön (kohta 24). Edelleen ratkaisussa lausuttiin, ettei menettelyn lyhytkestoisuus ole peruste, joka velvollisuuden merkittävyydestä ja vaarannetun edun tärkeydestä huolimatta oikeuttaisi katsomaan, ettei liikenneturvallisuuden vaarantaminen ole ollut törkeää (kohta 25).
9. Ylinopeudesta ja törkeysarvioinnista on puolestaan ollut kysymys ratkaisuissa KKO 1991:80 ja KKO 1991:29, joissa molemmissa vastaaja tuomittiin törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Ratkaisussa KKO 1991:29 vastaaja oli kuljettanut henkilöautoa noin kolmen kilometrin matkan 190 kilometrin tuntinopeudella moottoritiellä, jolla suurin sallittu ajonopeus oli ollut 100 kilometriä tunnissa. Asfaltti oli ollut uusi ja liukas, ja kaistamaalaukset olivat puuttuneet. Autossa oli ollut kaksi matkustajaa, ja ajon aikana oli ohitettu kaksi tai kolme muuta autoa. Ratkaisussa KKO 1991:80 vastaaja oli kuljettanut henkilöautoa 154 kilometrin tuntinopeudella tiellä, jolla nopeusrajoitus oli ollut 80 kilometriä tunnissa. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä.
10. Korkein oikeus on rangaistuksen määräämistä koskevassa ratkaisussaan KKO 2020:55 todennut, että huomattavaan ylinopeuteen liittyy aina varteenotettava vahingon vaara ja teko on siten tekotavaltaan hyvin vaarallinen ja moitittava. Tällainen ylinopeus merkitsee sitä, että kuljettajalla ja muilla tienkäyttäjillä ei ole juurikaan mahdollisuutta reagoida konkreettisen vaaratilanteen ilmetessä (kohta 16).
Korkeimman oikeuden arviointi
11. Asiassa on selvitetty, että A on lyhyen aikaa kuljettanut moottoripyörää 146 kilometrin tuntinopeudella, kun suurin sallittu ajonopeus on ollut 70 kilometriä tunnissa. Ajo on tapahtunut yleisellä tiellä arki-iltapäivänä kesäaikaan. Ajo-olosuhteet samoin kuin näkyvyys tieosuudella ovat olleet hyvät. Tie on ollut suora, eikä kysymyksessä olevalla tieosuudella ole ollut risteyksiä tai kevyen liikenteen väylää. A:lla ei ole ollut kyydissään matkustajaa, eikä tieosuudella ole ollut tekohetkellä muuta liikennettä.
12. Korkein oikeus toteaa, että A:n kuljettaman ajoneuvon ajonopeus on ylittänyt sallitun ajonopeuden yli kaksinkertaisesti. Menettelyyn on sisältynyt merkittävä vakavan vahingon mahdollisuus, sillä ajettaessa näin huomattavaa ylinopeutta mahdollisen onnettomuuden seuraukset olisivat epäilemättä olleet vakavat.
13. Kohdassa 11 selostetut suotuisat ajo-olosuhteet ovat sinänsä pienentäneet vahinkoseurauksen todennäköisyyttä. Vaikka tieosuudella ei ole selvitetty olleen tapahtuma-aikaan muuta liikennettä, ajo on kuitenkin tapahtunut liikenteelle avoimella yleisellä tiellä päiväsaikaan. Näin ollen on ollut varteenotettava mahdollisuus, että paikalla on muita tienkäyttäjiä, vaikka ylinopeudella ajaminen on jäänyt lyhytaikaiseksi.
14. A:n menettely on ollut mahdollisten muiden tienkäyttäjien kannalta yllättävää ja ennakoimatonta. A:n mahdollisuudet tehdä luotettavia havaintoja ympäristöstään tai reagoida yllättäviin tilanteisiin ovat huomattavan ylinopeuden vuoksi olleet rajalliset. Se, että menettelystä ei ole aiheutunut konkreettista vaaraa, on johtunut siitä A:n vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta sattumanvaraisesta seikasta, ettei tieosuudella ole ajohetkellä ollut muita tienkäyttäjiä. Vaikka edellä kuvatut olosuhteet ovat pienentäneet vahinkoseurauksen todennäköisyyttä, käsillä ollutta todennäköisyyttä ei voida kuitenkaan pitää vähäisenä.
15. Kun arvioinnissa otetaan huomioon edellä vakavan vahingon mahdollisuudesta ja vahingon todennäköisyydestä lausuttu, Korkein oikeus katsoo, että A:n teko on ollut kokonaisuutena arvioiden omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin. A on siten syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Silja Leino.